Ikävä tarttuu paidan helmaan ja siihen kiinni jää...

Tänään oli kiva päivä.
Pojat oli koulussa
ja Joksun kans käytiin hakemassa
hiukan kanervia pihalle.
Saksin hiukan muutamaa pensasta
mansikat pitäisi suojata
talvelta vielä.

Löysin ihanan uuden kylppärin
suihkuverhon halvalla:P.
Ja kippoja,
jota olin kuolannu trendhopperissa
ne oli nyt 70% alessa
oli pakko napata mukaan kans:P.

Flunssa on vielä hiukan jäljellä
mutta onneksi hiukan parempi jo,
vielä kun selkä tokenee on kaikki hyvin.

Eilen olin Jempun kans hiukan
terapiassa
saa apua ,
että kirjoitus on selkeempää
ei meistä kukaan ole seppä syntyessään
joten hyvä kun saa harjoitusta kirjoitukseen:).
Nyt viikottain kerran viikkoon on terapiassa.

Siivosin kylppärin
ja uusi suihkuverho meni paikoilleen.

Lapset söi pastaa iltaruuaksi
ja miehen ja Jempun kans syötiin paellaa
valmista sellaista,
mutta hyvää oli:).

Katsoin ohjelman kadonneen jäljillä
ja kyynelkanavat taas aukesi.
Mietin kuinka ikävä
välillä on omia
rakkaita perheen jäseniä suomesta...

Hekin ovat tavallaan kaukana
ne tukijoukot
jotka auttaisivat hädän tullen...

Kuinka harvoin sitä
sanoo heille kuinka tärkeitä
he ovat siellä kaukana.
Miettii mitä heille kuuluu
haluaisi enemmän soittaa
/pitää yhteyksiä,
mutta sekin on kallista:(.
Joo kotini ja oma perheeni
on täällä tässä ja nyt
silti se kaipaus on
joskus sanoinkuvaamaton
sinne pohjoiseen
niitä läheisiä...

Mutta enää yhdeksän viikkoa
Suomen lomaan
ja sitten näen rakasta perhettä
ystäviäni<3.

Kiitos että olette olemassa
vaikken aina ja joka päivä sano,
mutta rakastan silti teitä<3

Olen onnellinen myös täällä ihmisistä,
jotka kantavat ja tukevat eteenpäin!

.